maapallo-israel-jerusalem

             


  [Intro: Rakastan matkustelua, asioiden vaikeasti ymmärrettävää selittelyä ja kirjoittamista. Tänään keksin yhdistää ne  kaikki - alan siis kirjoittaa aina silloin tällöin omaa "matkaopasta" tänne blogiin. Anskun matkaopas soveltuu aloitteleville häseltäjille....jos minä olen siihen pystynyt, pystyt sinäkin ;) Noniin, ootteko valmiita? Täältä tulee osa yksi.]

Israel. Siitä on hyvä aloittaa, onhan se ehdottomasti yksi suosikeistani - Israel on ollut hyvin vahvasti läsnä elämässäni lapsuudesta asti, vaikka ensimmäisen kerran kyseisessä maassa kävinkin vasta vuodenvaihteessa 2010-2011.  (Oi kyllä, äippäni on kibbutz -hippeilijä. Yritä siinä sitten kasvaa  normaaliksi ihmisolennoksi).

Perustietoa: 

Israel - pikkuinen mutta hyvin kiistelty valtio välimeren rannalla - on koti arviolta hieman reilu kahdeksalle miljoonalle ihmiselle, joista suurimmat etniset ryhmät muodostavat juutalaiset (75,3%) ja arabit (20,7%). Virallisia kieliä onkin kaksi: heprea ja arabia. Israelin pääkaupunki on tarunhohtoinen Jerusalem, joka on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhä kaupunki. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat esimerkiksi Tel Aviv ja Eilat.

Israel perustettiin vuonna 1948 - holokaustista selvinneet juutalaiset saivat näin oman valtion. Kuitenkin (kuten jokainen uutisia seurannut tietää) asetelma on hyvin vaikea (vahvasti juutalainen valtio islamistisen maailman keskellä) ja alue on melko räjähdysherkkä.
 En kuitenkaan halua paneutua ongelmiin sen enempää, vaan tuoda toisen puolen Israelista esille. Ensimmäisen kerran Israeliin matkustaessani minua suoraan sanottuna jännitti hieman - uutisoinnin perusteella uskoin, että kaikki ko maan kansalaiset ovat toistensa kurkuissa kiinni 24/7. Kuitenkin sain ilokseni huomata, että vihaa suurempi voima on rakkaus - tai ainakin ihmisten keskinäinen halu rauhalliseen ja ihan tavalliseen elämään. Ongelmat aiheuttaa pieni määrä ääriryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Jaffa gate Jerusalemissa

Miksi Israel?
Sen kulttuurisen monimuotoisuuden ja erittäin värikkään historian takia. Samanlaista uskontojen ja kulttuurien polttopistettä voi tuskin löytää muualta. Israelissa vanhanajan mystiikka kohtaa länsimaisen, modernin elämäntavan. Sinne on siis helppo länsimaisen uusavuttoman mukavuudenhaluisen ihmisen mennä.

Vierailija kotoa? 

Matkustin edellisen kerran Israeliin kesällä 2013 (ylioppilasrahoilla...olishan ne voinut säästääkin) äitini kanssa - kahden naisen on aivan turvallista reissata yhdessä. Joitain alueita on tietenkin hyvä välttää, ja asiallisesti tulee käyttäytyä ja pukeutua - etenkin eri uskontojen pyhien paikkojen luona. Mutta niinhän se on kaikkialla maailmassa. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Vietimme aikaa enimmäkseen Jerusalemissa, mutta kävimme myös Tel Avivissa ja Kuolleenmeren luona piipahtamassa.

Aloitimme reissun tästä kuuuuuluistasta Pyhästä Kaupungista. Yövyimme tuttujemme pitämässä majatalossa Mevaseret Zionissa, lähiössä, joka sijaitsee mukavalla etäisyydellä Jerusalemin keskustasta. (Bussilla pääsee kaupungille ja takaisin todella kätevästi.) Hinta oli muistaakseni 30e/nenä/yö, eli jos suunnittelet matkaa Israeliin, kannattaa kysäistä minulta yhteystiedot.

granaattiomena

oliiveja

Majatalon lähellä oli aivan ihania lenkkimaastoja. Pohjoismaalaiselle riitti löydettävää ja ihmeteltävää - etenkin kasveista. Jokaisella pihalla näytti kasvavan moninkertaisesti enemmän erilaisia hedelmiä kuin mitä keskiverron peräpohjolalaisen siwan hevi-osastolta koskaan löytyy - sesonkiajat mukaanluettuina. Jos ei niillä pysy terveenä niin ei sitten millään.

Vaikka erilaisia viherhörhellyksiä ja kukkasia voi Israelista löytää vuoden ympäri, kannattaa kukkaloistoa (tai siedettävää säätä) kaipaavan ajoittaa matka keväälle. Talvella voi olla viileää (10-15 plusastetta) tai sataa, kesällä puolestaan hikoilee puolet itsestään pois jo bussipysäkille kävellessä (Aasian mantereen korkein mitattu lämpötila, 53,7 celsiusastetta, mitattiin Tirat Zvi -kibbutsilla Israelissa vuonna 1942).

Kärsimyskukka - näistä niitä passionhedelmiä tulee

Vielä joku jaksoi heinäkuisessa 40 asteen helteessä koittaa kukkia

Kesäaikaan Israelissa sataa erittäin harvoin, ja tästä syystä makeaa vettä on melko niukasti. Kannattaa siis olla huomaavainen, ja käyttää vettä mahdollisimman säästeliäästi - meillä kun ei vastaavaa ongelmaa täällä tuhansien järvien maassa ole.

Turistit seikkailee

Vaikka Israel on monella tapaa erittäin länsimainen maa, löytyy sieltä monia meille tuntemattomia käytäntöjä. Yksi näistä on sapatti. Sapatti eli lepopäivä alkaa perjantaina auringonlaskusta ja päättyy ensimmäisten tähtien ilmestymiseen lauantai-illalla. Sapatin tarkoitus on lepo ja perheen kesken oleminen, ja se todella sulkee hetkeksi koko maan. Ruuat kannattaa siis muistaa ostaa etukäteen. Bussit eivät myöskään kulje sapattina, mikä on hyvä ottaa huomioon retkisuunnitelmia tehdessä. Ortodoksiset juutalaiset noudattavat sapatin suhteen hyvin tarkkoja sääntöjä (mitä saa/ei saa tehdä, kuinka pitkän matkan saa kävellä jne), monet muut lähinnä rauhoittuvat ja syövät hyvän sapattiaterian perjantai-illalla.

 Mikäli haluat kuitenkin tuoretta leipää sapattina -tai unohdit kokonaan ostaa ruuat (aijai)- on olemassa pikkupikku jekku, jonka avulla turisti voi kiertää osan sapatin aiheuttamista erikoisuuksista. Nimittäin Israelin muslimit, joiden lepopäivä onkin perjantai. Jos sinulla on auto (tai olet kävelymatkan päässä muslimien asuttamista kaupunginosista/kylistä), voit piipahtaa heidän omistamissaan leipomoissa js kaupoissa. Näin mekin teimme. 

Eväitä

Siellä se on! Ensimmäinen tähti!

Sapatin jälkeen saimme kunnolla alkaa tutkia Jerusalemia. Ensimmäisenä Jerusalemista tulee mieleen kultainen Kalliomoskeijan kupoli. Kalliomoskeija on muslimeille erittäin tärkeä paikka, sillä perimäriedon mukaan Islamin perustaja profeetta Muhammad nousi sen paikalta taivaaseen. Kuitenkin Kalliomoskeija on tietääkseni tällä hetkellä suljettu ei-islaminuskoisilta turisteilta. Eli jos haluat nähdä sen, valmistaudu uskottavasti vakuuttamaan olevasi muslimi.

Seuraavaksi tulee varmasti mieleen Puutarhahauta, eli paikka, jonka uskotaan olevan raamatussa kuvailtu Jeesuksen hauta. Puutarhahauta on (yllättävän) hiljainen ja  hyvin kaunis paikka - jos asuisin Jerusalemissa, kävisin varmasti puutarhassa istuksimassa ja kirjoittamassa päiväkirjaa. Yksinäisyyttä sieltä ei kuitenkaan löydy - tietenkään. Turistiryhmiä tulee yksi toisensa perään.

Kolmas supernähtävyys on Itkumuuri - ainoa Jerusalemin temppelistä jäljellä oleva osa. Nimensä tämä juutalaisten (pyhin) muistomerkki on saanut siitä, että juutalaiset tulevat muurille suremaan Jerusalemin temppelin hävitystä. Itkumuurilla vierailee myös koko joukko kaikenkarvaisia turisteja, joista monet rukoilevat muurin luona tai vievät sen koloihin kirjoittamiaan rukouksia. Itkumuurilla voi vierailla kuka vain, mutta ensin täytyy läpäistä turvatarkastukset. Huomaa myös, että miehille ja naisille on varattu omat paikat muurilta. Pään peittäminen  on kohteliasta, poliittisesti korrekteimmat (tai Jerusalem-syndroomasta pahiten kärsivät) eivät edes käännä selkäänsä muurille, vaan peruuttavat pois sen luota. (On muuten melko vaikeaa, kokeilin n. 2 askeleen verran - sitten totesin olevani vaaraksi muille turisteille).

Heppapollarit valvovat lakia ja järjestystä

Niin siiiis, mihin jäinkään? Edellä mainituista kolmesta supernähtävyydestä Puutarhahauta sijaitsee Jerusalemin vanhan kaupungin ulkopuolella, lähellä Damascus Gatea. Itkumuuri ja Kalliomoskeija puolestaan sijaitsevat vanhan kaupungin sisällä - Itkumuuri juutalaiskorttelin itäosassa ja Kalliomoskeija Temppelivuorella.

Vanhaa kaupunkia suosittelen kaikille matkailijoille hyvin, hyvin lämpimästi. Se on mielestäni Jerusalemin sydän - sokkeloinen paikka, jossa aikakaudet, hajut, värit ja uskonnot sekoittuvat toisiinsa oudon romanttiseksi sekamelskaksi.

Turistiystävällinen tapa sukeltaa vanhan kaupungin saloihin on sisäänkäynti Jaffa Gaten kautta - siinä kun lävähtää turisti-infot sun muut tärkeydet heti naamalle. Löytyy myös vessaa ja muurikävelyn aloituspaikkaa ja hostellia (mutta hostellien taso kuulemani mukaan on vähän sitä ja tätä). Voit vaikkapa napata kartan infopisteestä, ympyröidä siitä omat must-kohteesi ja lähteä talsimaan. Hoidat itsesi vain lopulta Damascus Gatesta pihalle ja marssit seuraavaksi puutarhahaudalle. Sen nähtyäsi hyppäät uuteen hienoon Jerusalemin metroon ja matkustat seuraavaan kohteeseen - ehkä shoppailemaan, tai Mahane Yehuda marketille maistelemaan paikallisia herkkuja, tai kenties (vähän raskaampi vaihtoehto) Yad Vashemiin muistelemaan holokaustin uhreja.

Kaikki mitä turisti tarvitsee - seikkailu voi alkaa

Yksinäinen mies juutalaiskorttelista

Shoppailumahdollisuudet vanhan kaupungin sokkeloissa ovat rajattomat. On koruja, astioita, peittoja, vesipiippuja, koriste-esineitä, ikoneja, ristejä, fatiman käsi -riipuksia, minikokoisia ja jättikokoisia menora-kynttilänjalkoja, magneetteja, vaatteita, kosmetiikkaa, ruokaa, postikortteja jne jne. Myyjät ovat kovia kauppamiehiä (ööö no sehän on niitten työ, tottakai ne on siinä hyviä), ja viisas ostaja voikin säästää paljon rahaa vertailemalla vaivihkaa hintoja muutamissa eri kojuissa.

Jaffa <3

Lyhyestä vanha kaupunki -fiilistelystä voidaankin siirtyä suoraan Mahane Yehudan fiilistelyyn. 

Jos nälkä yllättää Jerusalemissa, on muun muassa Mahane Yehuda marketin ympäristössä ihania kahviloita, ravintoloita ja muita ruokapaikkoja. Valikoima on valtava: voit syödä falafelia, shawarmaa, shashlikia, kebabia tai vaikka pitsaa. Jälkiruoaksi voit ostaa torikojuista erilaisia hedelmiä tai pähkinöitä tai leivonnaisia fiiliksen mukaan. Mitä muuta voi turisti toivoa? Myös maustevalikoima on vaikuttava (etenkin suomalaiseen "suola ja pippuri, etenkin suola, on kaikki mitä tarvitset" -meininkiin verrattuna). Puhukoon kuvat nyt puolestaan:

No nyt on oliiveja!

Tulee nälkä taas.

No mutta, eiköhän tämä riitä tältä erää, toivottavasti joku oppi jotakin; ja toivottavasti kaikki nyt haluaa matkustaa Israeliin. Kiitos seurasta, jossain vaiheessa kirjoitan osan II. Pus! <3

sweet ending 

Itämaiseen herkkuun (huomaa yksikkö) on hyvä lopettaa